Viime vuosina hiekkavalua on käytetty laajalti valuteollisuudessa

Hiekkavaluon laajalti käytetty perinteinen valuprosessi, joka voidaan karkeasti jakaa savihiekkavaluun, punaiseen hiekkavaluun ja hiekkavaluun. Käytetty hiekkamuotti koostuu yleensä ulkoisesta hiekkamuotista ja ytimestä (muotista). Käytettävien muovausmateriaalien alhaisen hinnan ja helpon saatavuuden vuoksihiekkavalu, sekä niiden kyky käyttää uudelleen useita kertoja, yksinkertainen prosessointi ja nopea tehokkuus hiekkavalujen valmistuksessa, ne ovat pitkään olleet perinteinen perusprosessi teräs-, rauta- ja alumiinivalujen tuotannossa, mikä tekee niistä sopivia sekä erä- että laajamittaiseen tuotantoon.

1

Tutkimuksen mukaan kansainvälisessä valimoteollisuudessa 65–75 % valukappaleista valmistetaan ja valetaan tällä hetkellä hiekkamuoteilla, ja savivalujen tuotanto muodostaa tästä noin 70 %. Tärkein syy tähän on se, että hiekkavalulla on alhaisemmat kustannukset, yksinkertaisemmat tuotantoprosessit, lyhyemmät tuotantosyklit verrattuna muihin valumenetelmiin, ja hiekkavaluun osallistuu myös enemmän teknistä henkilöstöä. Niinpä useimmat auton osat, mekaaniset osat, laitteiston osat, rautatien osat jne. valmistetaan savihiekkamärkävalutekniikalla. Kun märkämuotti ei täytä vaatimuksia, harkitse savihiekkakuivahiekkamuottien tai muun tyyppisten hiekkamuottien käyttöä. Savivihreällä hiekkavalulla tuotettujen valukappaleiden paino voi vaihdella muutamasta kilogrammasta kymmeniin kilogrammoihin, ja jotkut valukappaleet ovat pieniä ja keskisuuria, kun taas savikuivahiekkavalulla tuotetut valukappaleet voivat painaa kymmeniä tonneja. Erilaisilla hiekkavalumenetelmillä on ainutlaatuisia etuja, joten hiekkavalu on valtaosan valuyritysten muovausprosessi. Viime vuosina jotkut hiekkavaluvalmistajat Kiinassa ovat yhdistäneet automatisoidun hiekankäsittelyn, hiekkavalulaitteet jaautomaattiset valulaitteetsaavuttaakseen tehokkaan, edullisen ja laajamittaisen standardoidun tuotannon ja valun erilaisille valukappaleille. Juneng Machinery lähestyy myös jatkuvasti kansainvälistä standardointia.

2


Julkaisun aika: 14. tammikuuta 2025